Tänäkin vuonna Karkki-Rastista saatiin kasaan kolme Venla-joukkuetta pitkistä osuusmatkoista huolimatta. Naisten yhteisissä tapahtumissa kevään aikana käytiin läpi viestisuunnistuksen taktiikoita kuten peesausta, torikokoustamista ja koodin huutelua. Myös silmälasien kuivaamistekniikat kerrattiin. Nämä osattaisiin viestissä täydellisesti!
Avausosuudelle (7,9km) lähtivät Maiju, Aino ja Tanja L. Kaikki tulivat vaihtoon ilman suuria pummeja hymyssä suin. Aino oli kohdannut matkalla loukkaantuneen ja juossut takaisinpäin läheiselle juomarastille vieden sinne tiedon tapahtuneesta. Näin kuuluukin toimia! Maiju sen sijaan jaksoi hauskuuttaa seuraavaa viestinviejää kertomalla hengästyttävät ohjeet vaihtopuomilla: ”Koita säästellä alussa koska lopussa saa juosta niin paljon kuin jaksaa mää en jaksanut!” Näillä ohjeilla oli kiva lähteä maastoon!
Kakkososuudella (10,1km) nähtiin Inga-Maria, Tuija N ja Liisa taistelemassa väsymystä vastaan. Vaihtoon tultiin kaikki rastit löytäneinä ja väsyneinä mutta onnellisina! Jännitykseltä ei vältytty koska Inga-Maria joutui käymään itkumuurilla selvittämässä yhtä puuttunutta leimaa, mutta sieltähän se piikin jälki löytyi märästä tarkistusliuskasta, huh. Leimasin oli kuitenkin ollut väsyneempi kuin suunnistaja!
Kolmatta osuutta (6,1km) viestissä veivät Tuija H, Reija ja Päivi. Metsässä oli koettu oma päänsisäinen suunnistuskupla, jossa pystyi tekemään omaa työtä muista huolimatta. Kaikki pääsivät matkaan ennen illan uusintalähtöä.
Pitkällä ankkuriosuudella (9,2km) suunnistivat Tanja N, Satu ja Eeva-Liisa. Rastit kyllä löytyivät aina hyvin ja varsinkin silloin kun vain avasi suunsa. Kanssasisaria löytyi hajonnoista riippumatta ja heitä olikin hyvä hyödyntää aina välillä. Toisinaan letkan vetäjänä usein toiminut Eeva-Liisa oli vetänyt koko poppoon ohi rastin, niin oli vakuuttavaa menoa, ja toisaalta hän oli tehnyt oman päätöksen mennä suoraan rastille vaikka muu letka oli jatkanut matkaa väärään suuntaan. Maaliin saatiin kaikki kolme joukkuetta hyväksytysti!
Loppuverryttelynä käytettiin vaateakrobatiaa, kun yritettiin taiteilla pienessä pukeutumistilassa märkiä vaatteita päältä pois. Onneksi telttasaunat olivat tänäkin vuonna lämpimiä! Reissusta jäi käteen iso kasa märkiä ja kuraisia vaatteita, mutta ennen kaikkea hienoja kokemuksia suurviestin tunnelmassa!
Kalentereihin voi nyt laittaa elokuun lopun AM-viestin ja myös ensi vuoden Vuokatti-Jukolaa on keskusteluissa sivuttu!
Suunnistusterveisin naisten viestimanageri Inga-Maria.
Venlojen saavuttua kunniakkaasti maaliin oli aika alkaa odottelemaan Jukolan starttia. Ja jotta metsästä saatiin tarpeeksi pimeä ja vaativa, niin päivänaikana vallinnut sade muuttui rankkasateeksi varmistaen, että kukaan ei tästä viestistä selviä helpolla. Karalaisilla on kuitenkin asenne kohdillaan, ja tämä rankkasade oli jengille kun olisi bensaa heittänyt liekkeihin. Joten syöksytäämpä lukemaan Kara 1:sen juoksijoiden kuulumisia omasta reissustaan:
Osuus 1, Mikael Anttonen
Sumutorven soidessa lähdön merkiksi kävi heti selväksi, että eturivistön lähtöpaikat kuuluisivat vähän nuoremmille. Vielä kun tuli käytyä jokaisella ykkösrastin kolmella hajonnalla, oli ensimmäiseen väliaikaan mennessä melkein tuhat kilpailijaa mennyt ohi. Virhettä ei alussa kertynyt kovin merkittävästi, ehkä 4-5 minuuttia, mutta vauhti vaan ei riittänyt parempaan. Rankkasateessa lampulla ei kovin kauaksi nähnyt, joten piti löytää aina nopeasti oikea letka ja luottaa siihen. Rastille 14 asti menikin kohtuullisen hyvin, mutta sitten oli rinne täynnä lamppuja ja koodeja huudeltiin joka suunnassa. Virhettä tuli taas 3-4 minuuttia. Lopun tasainen osuus tulikin sitten sujuvasti ja vauhdikkaasti. Vaihtoon ihan odotetussa ajassa, mutta sijoitus painui turhan kauaksi. Vaihtoon sijalla 1199.
Osuus 2, Tommy Rantala
Kartta Mikaelilta kouraan ja K:lle juostessa reittisuunnitelmaa ykköselle, rastipiste näytti haastavalle ja totesin itsekseni, pummia tulee. Enkä väärässä ollut. Ennen rastia putosin kartalta ja sen jälkeen varovaista hiipimistä pään pyöriessä kuin Linnanmäen Kirnussa, jotta jostain saisi kiinni. Lopulta paikannus isoista kivistä ja toisen hajonnan kautta omalle rastille. (pummia/hiipimistä n.3min) Tämän jälkeen reissu lähtikin ihan mukavasti kulkemaan, välillä oltiin pusikossa jumissa, välillä reisiä myöten mutaojassa. Muutamia epävarmuuskohtia ja pikkupummeja matkanvarrelle mahtui, mutta ihan ok reissu 8-. Vaihtoon sijalla 725.
Osuus 3, Juha Villa
Heti alussa sijoitusten nosto mielessä lähdin vauhdilla pitkälle ykkösvälille joka kartalla piti olla selkeä, maastossa ei niinkään. Luin 300m ennen rastia olevat suot väärin ja ajauduin tiheikköön missä leivoin 6-7min pummin. Tämä oli hyvä muistutus loppurataa varten että kyseessä oli Weckmanin Jannen varsin pelkistetty kartta. Toisaalta ikänäön vaivaamalle se oli myös hyvä juttu kun suunnistuslasit ja kompassi alkoi huurtua reilu tunnin suunnistuksen jälkeen ja lopussa näki lukea kartalta enää isompia kohteita. Väliin mahtui hyviäkin vauhdikkaita rastivälejä, mutta myös mudassa ja kivikossa rämpimisiä eikä lopussa jalat enää kovin tuoreet olleet. Vaihtoon sijalla 593.
Osuus 4, Mikko Fäldt
Mikolta ei tämän tekstin julkaisuajankohdalla ollut tullut kommentteja, mutta väliajoista päätellen, lippu on haljennut mukavasti!
Vaihtoon sijalla 504.
Osuus 5, Pasi Himilä
Oli hyvä fiilis. Sade oli lakannut ja aurinkokin pilkotti aika-ajoin. Mikko toi kartan ja antoi tarkat ohjeet: kaksi ekaa rastia tarkasti!
Neuvoa tuli noudatettua, virheet tuli sitten myöhemmin. Pahin virheistä oli, kun vihreällä ollut kivi tuli ohitettua kahdesti ennen kuin osui.
Kokonaisuudessaan virheet jäi alle viiteen minuuttiin, joten ihan hyvin omalla tasolla meni. Vaihtoon sijalla 459.
Osuus 6, Kaj Raute
Tämän vuoden Jukolan suurin pummi sattui jo ennen varsinaista kisaa kilpailukeskuksessa. Numerolapun etsintä tyhjästä punaisesta teltasta Karkki-Rastin viirin vierestä lähdön lähestyessä ehti aiheuttaa jo pieniä sydämentykytyksiä, ennen kuin selvisi, että kyseessä oli väärä teltta. Kisataktiikkana oli varma viestisuoritus tarpeeksi rauhallisella vauhdilla, mutta kun matkaseuraksi sattui sopivaa tahtia eteneviä kilpakumppaneita ja rastit napsuivat suoraan kohdilleen, niin eipä sitä kannattanut turhaan hidastella. Välillä seura katosi ympäriltä, silloin panostettiin tarkkaan suunnistukseen ja rastinottoon. Yksi minuutin koukku mahtui matkaan, mutta muuten rastit saatiin kaivettua hankalimmistakin paikoista hyvin esiin. Pari kilometriä ennen maalia alkoi matka jo painamaan, mutta ankkuri saatiin kuitenkin matkaan hyvissä ajoin ennen vaihdon sulkeutumista. Vaihtoon sijalla 397.
Osuus 7, Jukka Havento
Pääsin starttaamaan ennen yhteislähtöä ja noudatin taktiikkaani rauhallisesta alkuvauhdista. Perusvauhdilla hölkkäillen matka taittui kohtuu mukavasti mutta rastilla 18 tuli karmea pummi, josta ei meinannut selvitä sitten millään. Rastilla 23 eteen pomppasi takavuosien maajoukkuetähti Frederic Portin, jonka imussa pääsinkin sitten hyvään vauhtiin lopun putkiosuudelle. Lopulta koukku Porren selästä kuitenkin irtosi ja rasti 28 tuotti karmean pummin, jonka seurauksena lupaava Rasti-Vihdin takaa-ajo tyssäsi. Maalissa olin yllättävän hyvävoimainen ja täytyy sanoa, että tämä oli taas ihan mukava normi-Jukola verrattuna viime vuoden ihmisrääkkäykseen Mikkelissä.
Maaliin sijalla 378!
Kuten sijoituksista huomaa, koko viesti kulki hienosti nousujohteisesti, hampaankoloon tosin jäi, että Rasti-Vihti saapui maaliin muutamaa minuuttia aikaisemmin. No, se lisää nälkää ensivuodeksi!
Karan Jukolan kakkosjoukkue suoritti viestin myös mallikkaasti. Ohessa joukkue vaihtosijoituksineen:
1. Jooa Eronen 1239
2. Henri Fäldt 1200 (-39)
3. Tanja Nyholm 1459 (+259)
4. Juha Eronen 1415 (-44)
5. Jari Heine 1440 (+25)
6. Ville Suntioinen 1401 (-39)
7. Rauno Autio 1371 (-30)